Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”
Armeijan Majuri vieraili sairaiden sotilaiden luona, meni yhden luokse kahden kesken ja kysyi:
”Mikä on ongelmanne, Sotamies?” ”Krooninen kuppa, herra Majuri” ”Mitä hoitoa te saatte?” ”Viisi minuuttia teräsharjaa joka päivä.” ”Mitä haluatte kiihkeimmin?” ”Päästä takaisin etulinjaan, herra Majuri.” ”Hienoa mies.” sanoi Majuri.
Hän meni seuraavan vuoteen luokse. ”Mikä on ongelmanne, sotamies?” ”Krooninen ripuli, herra Majuri” ”Mitä hoitoa te saatte?” ”Viisi minuuttia teräsharjaa joka päivä.” ”Mitä haluatte kiihkeimmin?” ”Päästä takaisin etulinjaan.” ”Hienoa mies.” sanoi Majuri.
Hän meni seuraavan vuoteen luokse. ”Mikä on ongelmanne, sotamies?” ”Krooninen ientulehdus, herra Majuri” ”Mitä hoitoa te saatte?” ”Viisi minuuttia teräsharjaa joka päivä.” ”Mitä haluatte kiihkeimmin?” ”Saada teräsharjaa ennen noita kahta, herra Majuri”