Pulleahko Marja-täti nousi aseman vaa’alle ja pisti rahan aukkoon. Osoitin ei liikahtanutkaan. Sen sijaan kuului ääni nauhalta: ”Vain yksi henkilö kerrallaan, kiitos!”
Tutkimusmatkailija oli jäänyt viidakossa alkuasukasheimon vangiksi. Heimon johtaja saapui kiinni sidotun tutkimusmatkailijan luokse ja kysyi painokkaasti: ”Death or Wamba?”
Tutkimusmatkailija mietti, että ei hän halua kuolla, joten hän vastasi ”Wamba”. Heimon johtaja nyökkäsi ja hetken kuluttua kaikki heimon miehet asettuivat jonoon tutkimusmatkailijan lähelle, ja aloittivat vuorollaan panemaan tätä p*rseeseen.
Seuraavana päivänä tutkimusmatkailija virui sidottuna, tuntikausia edellispäivänä jatkuneen sietämättömän raiskaamisen jäljiltä, kun heimon johtaja saapui jälleen miehen luokse ja kysyi: ”Death or Wamba?”
Tutkimusmatkailija ei tässä kohtaa nähnyt enää mitään toivoa tilanteessaan, joten hän valitsi alistuneena kuoleman. Heimon johtaja nyökkäsi, kääntyi heimonsa puoleen ja julisti kuuluvasti: ”Death by Wamba!”
Pari turistia oli tutustumassa Pariisiin. Äkkiä he seisoivat erään pienen ravintolan edessä ja lukivat kyltistä seuraavan tekstin: ”Täällä saatte mitä tahansa toivomaanne ruokalajia.”
Koemielessä ryhmä astui ravintolaan ja jokainen esitti jonkin erikoisen toiveen: kengurupaistia tai käärmeenselkää tai antiloopinkieltä. Hetkisen kuluttua oli tarjoilija tuonut pöytään kaikki pyydetyt ruokalajit. Silloin eräs turisteista kutsui hänet luokseen.
”Eikö Teillä koskaan ole ollut vaikeuksia täyttää kaikkia omituisia pyyntöjä?” ”Kyllä toki, yhden kerran”, sanoi tarjoilija, ”noin 20 vuotta sitten, muistan sen vielä hyvin. Meillä oli vieras, joka tilasi eunukinmunia paahtoleivällä. Mutta juuri sinä päivänä meiltä oli paahtoleipä aivan lopussa.”