Tanja istui kyläkaupan rappusilla ja putsaili pudottamastaan tikkukaramellista roskia. Tuli siihen sitten kirkkoherra ja katseltuaan hetken aikaa Tanjan tekemisiä hän kysyi: ”Onkos Tanjan namussa karvoja?” Johon Tanja: ”Ei tietenkään, mähän olen vasta kahdeksan.”
– Anoppini on maailman rumin ihminen, Erkka ylisti. Muut olivat epäileviä ja sanoivat: – Etköhän hieman liioittele. Erkka vastasi: – Kyllä poijjaat se paikkansa pitää. Kun anoppi oli viime kesänä pellolla mansikoita keräämässä, rastaat toivat takaisin nekin mansikat, jotka olivat toissa kesänä varastaneet.