Olipa kerran kerran suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen. He löysivät lampun ja hieroivat sitä. Kun he hieroivat lamppua, siitä ilmestyi henki. Henki sanoi että he saavat kaikki yhden toiveen, mutta heidän täytyisi hypätä pilvenpiirtäjän katolta ja lausua haluamansa asia ilmassa.
Aluksi oli suomalaisen vuoro: Hän hyppäsi katolta ja huusi ”MONEY!” ja hän laskeutui pehmeästi isoon rahakasaan.
Sitten oli vuorossa norjalaisen vuoro: Hän hyppäsi ja huusi ”RICE!” ja hän laskeutui riisivuoreen.
Sitten tuli ruotsalaisen vuoro: Hän oli alkamassa hyppäämään, mutta liukastui katolta ja huusi: ”OH SH*T!”.
Miehillä oli ainainen kisa keskinäisestä paremmuudesta asiassa kuin asiassa. Nyt toinen miehistä oli ajatellut lyödä ystävänsä ällikällä. Hän aikoi esitellä hyvin erikoisen koiransa.
Sorsia löytyi heti. Laukaukset kajahtelivat ja ensimmäinen sorsa mätkähti järveen. Koira säntäsi veteen ja veden pintaa pitkin jousten kävi noutamassa saaliin. Mies ajatteli tällaisen näytöksen tekevän taatusti suuren vaikutuksen ystäväänsä. Mutta toinen ei sano mitään. Sama toistuu kaksi kertaa, mutta kolmannella kerralla mies ei enää kyennyt olemaan vaiti, vaan sanoi: ”Johan on kumma! Olet nähnyt koirani juoksevan veden pinnalla etkä sano mitään!”
”No jaa”, vastasi toinen. ”Eihän se todista mitään muuta kuin että koirasi ei osaa uida.”
Yliajon uhri oli juuri pääsemässä jaloilleen, kun poliisimies juoksi auttamaan. – Anoppini yritti ajaa ylitseni! tärisevä mies selitti poliisille. – Auto töytäisi teitä takaapäin, poliisi sanoi. – Kuinka te voitte tietää, että se oli anoppinne? – Tunnistin naurun!
Oli pimeä syksyinen ilta ja satoi rankasti. Reiskan ovikello soi ja hän meni avaamaan ovea. Oven takana oli Reiskan anoppi. Reiska totesi: Mitä sinä anoppi siellä seisot? Mene kotiisi ettet vilustu!