Miehillä oli ainainen kisa keskinäisestä paremmuudesta asiassa kuin asiassa. Nyt toinen miehistä oli ajatellut lyödä ystävänsä ällikällä. Hän aikoi esitellä hyvin erikoisen koiransa.
Sorsia löytyi heti. Laukaukset kajahtelivat ja ensimmäinen sorsa mätkähti järveen. Koira säntäsi veteen ja veden pintaa pitkin jousten kävi noutamassa saaliin. Mies ajatteli tällaisen näytöksen tekevän taatusti suuren vaikutuksen ystäväänsä. Mutta toinen ei sano mitään. Sama toistuu kaksi kertaa, mutta kolmannella kerralla mies ei enää kyennyt olemaan vaiti, vaan sanoi: ”Johan on kumma! Olet nähnyt koirani juoksevan veden pinnalla etkä sano mitään!”
”No jaa”, vastasi toinen. ”Eihän se todista mitään muuta kuin että koirasi ei osaa uida.”