Karjalainen kansanedustaja oli kotona käydessään emännän mielestä kovin haluton aviolliseen kanssakäymiseen, jolloin emäntä moitti häntä. Mies kertoi olleensa sivistysvaliokunnan kokouksessa myöhään, eikä siksi jaksanut. Seuraavana päivänä piti talon sonnin toimittaa virkaansa. Sekin osoitti laiskuutta, jolloin emäntä huitas sitä köyden pätkällä ja sanoi vihaisesti: – Ootkos siekii olt svistysvaliokunnas?
Puliukko tuli vahingossa rannalla olevaan aikuisten kastetilaisuuteen. Ukon vuoro tuli ja pappi painoi ukon veden alle. Ylös nostaessaan kysyi ukolta: – Näitkö Jeesuksen? – En nähnyt. Onko ihan varma että se upposi juuri tähän kohtaan?
Pikku-Paavo istui Joulupukin polvella ja silloin Pikku-Paavo sanoi hetken kiemurreltuaan, että ”minua pissittää”.
Joulupukki katsoi hymyillen ja hieman toruvasti Pikku-Paavoa ja opasti tätä: ”Ei ole sopivaa sanoa minua pissittää, sano aina, että minua laulattaa”.
Joulupäivänä Pikku-Paavo meni mummon luo yökylään. Hän herätti yöllä mummon ja sanoi: ”Minua alkoi ihan kamalasti laulattamaan!”
Mummo soperteli unenpöpperöisenä: ”Kuulepas Pikku-Paavoseni, ei ole yöaikaan sopivaa kovalla äänellä laulaa.”
Silloin Pikku-Paavo jatkoi: ”Mutta rakas mummo, kun minua laulattaa ihan hirveästi!”
Silloinkos mummo kääntyi seinään päin makaamaan, niin että vain vähän päätä ja korvaa jäi näkymään ja heltyi sanomaan: ”No, hyvä on, mutta laulaa luikauta ihan hiljaa minun korvaani…
Koulussa kuvaamataidon tunnilla oppilaille käskettiin piirtää paperille syntymäpäiväjuhlat. Tunnin päätyttyä Pikku-Kalle oli saanut aikaiseksi paperille yhden pienen pöydän.
– Pikku-Kalle, esittääkö tämä mielestäsi syntymäpäiväjuhlia? Opettaja kysyi. – Kyllä esittää! Ja sitä paitsi se on jo valmis! Pikku-Kalle ilmoitti. – Jaahas. No missä syntymäpäiväkakku on? Opettaja ihmetteli. – Se on jo syöty! – Entä missä vieraat? – No leikkimässä tietysti! Pikku-Kalle selitti. – Mitä ne enää pöydän ääressä tekisivät kun kakku on jo loppu?