Hutsu tuli psykiatrin vastaanotolle. Kuinkas sattuikaan, psykiatrin sohvalla vietettiin kohta kiihkeä tuokio.
Kumpikaan ei touhun jälkeen vähään aikaan sanonut mitään.
Lopulta he havahtuivat:
– Se on sitten kaksisataa kumpikin sanoi yhtä aikaa.
Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä: – Milloin tuo talo on rakennettu? – On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.
Kolme pappia oli puuveneessä ongella ja aikansa ongittuaan yksi sanoi: – Minulta loppui madot, käyn rannalta lisää hakemassa. Hän hyppäsi veneestä ja käveli veden yli rantaan ja tuli takaisin.
Taas he onkivat jonkin aikaa ja toinen sanoi: – Minultakin loppui madot, käynpä hakemassa rannalta lisää, Hän hyppäsi myös laidan yli ja käveli vettä pitkin rannalle ja tuli vähän ajan päästä takaisin onkimaan.
No taas kului jonkin aikaa ja kolmas sanoi: – Nyt minultakin loppui jo madot, minäkin käyn rannalta lisää. Hänkin hyppäsi laidan yli, mutta upposi samantien ja hukkui siihen.
Toinen veneessä olleista papeista sanoi: – Hän oli uskossaan todella vahva, muttei tuntenut rannan kiviä.