Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen. – Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin? – No ei varmaan uskota, kaverit totesivat. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi: – Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!
Niin, onhan teillä ongelmia, psykiatri jutteli mielisairaalassa hullulle. – Mutta moni on selvinnyt paljon suuremmistakin vaikeuksista. Kerron esimerkin. Viime sunnuntaina näin liikenneonnettomuuden – moottoripyöräilijä törmäsi autoon. Häneltä irtosi pää kokonaan, mutta hänpä otti sen kainaloonsa ja käveli uudenkadun apteekkiin ostamaan laastaria, jolla hän kiinnitti pään takaisin paikoilleen. No, mikäs teitä naurattaa? – Älkäähän hyvä tohtori yrittäkö narrata. Uudenkadun apteekki ei päivystänyt viime sunnuntaina!