Kaksi miestä oli kalassa. Toinen sai jättisuuren lohen, mutta heitti sen takaisin mereen. – Miksi teit noin? ihmetteli toinen. – Ei minulla ole varaa syödä lohta.
Karjalainen kansanedustaja oli kotona käydessään emännän mielestä kovin haluton aviolliseen kanssakäymiseen, jolloin emäntä moitti häntä. Mies kertoi olleensa sivistysvaliokunnan kokouksessa myöhään, eikä siksi jaksanut. Seuraavana päivänä piti talon sonnin toimittaa virkaansa. Sekin osoitti laiskuutta, jolloin emäntä huitas sitä köyden pätkällä ja sanoi vihaisesti: – Ootkos siekii olt svistysvaliokunnas?
Tapahtui Kuopiolaisessa hampurilaisravintolassa… – Ja mitäs teille? – Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä. – Tarkoitan siis, mitä te syötte? – Purkkoo, tästä on kyllä jo maku männy. – Mutta mitä te tilaatte nyt? – Savon Sanomii ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottasin hampurilaesen. – Selvä. Ja minkähän hampurilaisen? – No eikös se ou se systteemi, jossa on pihivi ja kaks kuorta. Pitäishän se teijän tiällä tiettee. – Syötkö täällä? – Sillon tällön harvakseltaan. – Öh… siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä? – Purkkoo vuan eilleen, mutta maku, se on kyllä jo männy. – Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan? – Kah, jos se vuan tahtoo. – Siis otatko mukaan? – Tule vuan jos halluut. – Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä? – Onko siellä tilloo? Uattelin kyllä että tuolla pöyvässä… – Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet? – Jos ne vuan mahtuu, vähä kyllä eppäilen. – Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita? – Joo… mutta kanelin suap jättee poikkeen. – Eipä sitä kyllä yleensä… no, kaikkia muita saa siis panna? – No sehä olj muute aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkkee nyt vähäsen. – Voi helv**** teidän kanssa!! – Vai niin, jotta tällasta palvelluu. Taijanpa sitte jättee tilloomata ja hakkee torilta muikkukukon……..