Ranskankielen opettaja selvitti oppilailleen, että ranskankielessä sanat ovat joko maskuliineja eli miespuolisia tai feminiinejä eli naispuolisia. Esimerkiksi talo on feminiini eli ”la maison” ja lyijykynä on maskuliini eli ”le crayon”.
Eräs opiskelijoista kysyi, kumpi tietokone on.
Sen sijaan että opettaja olisi suoraan kertonut vastauksen, hän jakoi luokan kahtia, miehiin ja naisiin, ja antoi tehtäväksi selvittää pitääkö tietokoneen olla maskuliini eli miespuolinen vaiko feminiini eli naispuolinen. Kummankin ryhmän oli perusteltava kantansa neljällä eri kohdalla.
Miesten ryhmän mielestä tietokoneen on pakko olla naispuolinen eli ”la computer”, koska: 1. kukaan muu kuin koneen tekijä ei voi ymmärtää sen sisäistä logiikkaa 2. tietokoneiden keskenään käyttämä kieli on täysin käsittämätöntä ulkopuolisille 3. jopa kaikkein pienimmät virheet talletetaan pitkäkestoiseen muistiin siltä varalta, että niitä joskus tarvittaisiin uudelleen 4. heti kun ostat tietokoneen, huomaat tuhlaavasi puolet palkastasi sen lisävarusteisiin
Naisten ryhmän mielestä tietokoneen on pakko olla miespuolinen eli ”le computer”, koska: 1. jotta sen kanssa voisi ylipäätään tehdä jotakin, se pitää käynnistää 2. niissä on suunnattomat määrät tietoa, mutta siitä huolimatta ne eivät kykene ajattelemaan itsenäisesti 3. niiden pitäisi auttaa ongelmien ratkaisemisessa, mutta sensijaan ne ovat ITSE ongelmia puolet ajasta 4. heti kun ostat tietokoneen, huomaat, että jos olisit odottanut hetken aikaa, olisit saanut paremman mallin.
Naisten ryhmä voitti, tietokone on miespuolinen (le computer)
Valtavasti ylipainoinen mies ilmestyi lääkärin vastaanotolle ja valitti, että hänen on mahdotonta pudottaa painoaan. Niinpä lääkäri esitteli hänelle uusimman laihdutuskeksinnön, jossa ravintopillerit otetaan takapuolen kautta. Kuukauden kuluttua sama mies ilmestyi vastaanotolle huomattavasti hoikistuneena. Paino oli pudonnut kolmekymmentä kiloa. Keskusteltaessa lääkäriä alkoi kuitenkin hermostuttaa miehen jatkuva ylös-alas-liike tuolilla. Näytti kuin hänellä olisi muurahaisia pöksyissä. Lopulta lääkäri kysyi: – Miten voitte? – Oikein hyvin. – Miksi sitten hypitte siinä tuolilla ylös ja alas? – Voi tohtori, täytyyhän sitä välillä purukumiakin syödä