Pikku-Paavo istui Joulupukin polvella ja silloin Pikku-Paavo sanoi hetken kiemurreltuaan, että ”minua pissittää”.
Joulupukki katsoi hymyillen ja hieman toruvasti Pikku-Paavoa ja opasti tätä: ”Ei ole sopivaa sanoa minua pissittää, sano aina, että minua laulattaa”.
Joulupäivänä Pikku-Paavo meni mummon luo yökylään. Hän herätti yöllä mummon ja sanoi: ”Minua alkoi ihan kamalasti laulattamaan!”
Mummo soperteli unenpöpperöisenä: ”Kuulepas Pikku-Paavoseni, ei ole yöaikaan sopivaa kovalla äänellä laulaa.”
Silloin Pikku-Paavo jatkoi: ”Mutta rakas mummo, kun minua laulattaa ihan hirveästi!”
Silloinkos mummo kääntyi seinään päin makaamaan, niin että vain vähän päätä ja korvaa jäi näkymään ja heltyi sanomaan: ”No, hyvä on, mutta laulaa luikauta ihan hiljaa minun korvaani…
Eräässä linnassa oli juhlat. Kuningas kehotti palvelijaa hakemaan lisää viiniä. Palvelija lähti. Kun hän oli kellarissa, hän kuuli jonkun sanovan: – Punainen käsi. Ripein askelin hän tuli pois eikä uskaltanut enää mennä takaisin. Prinsessa koetti vuorollaan ja meni alas kellariin. Hänkin kuuli äänen: – Punainen käsi. Nyt kuningas halusi katsoa, mikä siellä kellarissa oikein pelotti. Ollessaan kellarissa kuningas kuuli äänen: – Punainen käsi TÄSSÄ SE ON! (Oma käsi työnnetään kerrottaessa kuulijan eteen.)