Arabi ravisteli parvekkeella mattoa. Viereiseltä parvekkeelta katseli suomalainen mies, otti kaljasta huikan ja kysäisi ”Eikö starttaa vai yritätkö mäkilähtöä”
Suomalainen kutsui japanilaisen ja amerikkalaisen liiketuttavansa kaupanteon päätteeksi supisuomalaiseen saunaan. Makkarat oli valmiina odottamassa grillin lämpeämistä, suomalainen suvi oli kauneimmillaan…
Istuivat lauteilla ja yht’ äkkiä japanilaisen suunnalta kuului pirinää. Toiset kaksi tuijottivat äimistyneenä kun japanilainen nosti pelkän kämmenen korvalleen ja alkoi puhua. Sen loputtua japanilainen selitti: ”Tämä on kotimaassani kehitettyä uutta tekniikkaa – sisäinen känny kännyyn, you know!” Samalla hetkellä kuului amerikkalaisenkin suunnalta pirinää ja hänkin nosti toisen kätensä korvallee ja toisen kasvojensa eteen. Puhuttuaan hetken hän selosti muille: ”Tämä on minun kotimaani uutta tekniikkaa, näköpuhelin: toisessa kädessä kanssakeskustelijan kuva ja toisessa hänen äänensä.”
Saunominen jatkui hiljaisuuden vallitessa ja suomalaista alkoi kismittämään toisten suoranainen leuhkiminen tekniikoilla. Hän poistui hetkeksi pukuhuoneen puolelle miettimään millä voisi toiset päihittää.
Jonkin ajan kuluttua suomalainen tuli takaiin löylyhuoneeseen ja kääntyi selin toisiin päin ottaakseen vihdan lattialla olevasta vesiämpäristä. Toiset katsoivat suomalaisen takalistoa nolostuneina ja amerikkalainen rykäisi kurkkuaan ja sanoi suomalaiselle, että tämän pakaroiden välissä oli jotain paperia. Suomalainen kääntyi katsomaan muka ällistyneenä ja lausahti: ”Kas vain, minulle on tullut faksi!”
Pikku-Kallella oli paha tapa liukua yläkerran portaiden kaidetta alas. Pikku-Kallen isä ei pitänyt siitä ja kun puhuttelu ei auttanut, isä hakkasi naulan pystyyn kauteen älä päähän. Kalle äkkiä naulan ja liukuilu loppui siihen.
Viikon päästä Rauno-setä tuli kyläilemään. Rauno piti Kallen kanssa leikkimistä ja vanhan tavan mukaan liukui reidet auki alas kaidetta. Karjahduksen, monen OUH-valituksen ja noin 50:n kirosanan jälkeen Kalle kysyi: -Rauno-setä, kuinka kävi? -Öööö…, sano tädiksi vaan.
Valtavasti ylipainoinen mies ilmestyi lääkärin vastaanotolle ja valitti, että hänen on mahdotonta pudottaa painoaan. Niinpä lääkäri esitteli hänelle uusimman laihdutuskeksinnön, jossa ravintopillerit otetaan takapuolen kautta. Kuukauden kuluttua sama mies ilmestyi vastaanotolle huomattavasti hoikistuneena. Paino oli pudonnut kolmekymmentä kiloa. Keskusteltaessa lääkäriä alkoi kuitenkin hermostuttaa miehen jatkuva ylös-alas-liike tuolilla. Näytti kuin hänellä olisi muurahaisia pöksyissä. Lopulta lääkäri kysyi: – Miten voitte? – Oikein hyvin. – Miksi sitten hypitte siinä tuolilla ylös ja alas? – Voi tohtori, täytyyhän sitä välillä purukumiakin syödä
Ystävätär kysyy toiselta: – Etkös sinä tapaillutkin yhtä insinööriä? – Oikeastaan tapailin neljää insinööriä. – Miksi oikein dumppasit heidät? – No ensimmäinen oli sales manager. Hän lupasi kaiken maan ja taivaan väliltä, eikä mikään mitä hän sanoi ollut totta. Seuraava oli project manager. Hänen jankutti koko ajan ryhmätyön ilosta. Sitten tuli tuotetestaaja. Hän hoki kyllä se kohta toimii. Kyllä se kohta toimii! Viimeinen pisara oli ohjelmistoinsinööri. Hän sanoi aina vain, kyllä se vielä äsken toimi.