Eräänä yönä murtovaras murtautui taloon. Hän katseli taskulampun valossa ympärilleen etsien arvoesineitä. Juuri kun hän oli nostamassa CD-soitinta säkkiinsä, kaikui pimeydestä outo ääni sanoen:
– Jeesus katselee Sinua. Murtovaras sai melkein sydänkohtauksen, sammutti taskulamppunsa ja jähmettyi paikalleen. Kun hetkeen ei kuulunut mitään, jatkoi hän etsimistään. Juuri kun hän oli irrottamassa stereon johtoja, kuului pimeydestä kirkas ääni:
– Jeesus katselee Sinua. Täysin sekopäisenä pelosta, murtovaras alkoi katsella taskulampun valossa ympärilleen etsien äänen alkuperää. Lopulta taskulampun valokeila osui huoneen nurkassa olevaan papukaijanhäkkiin.
– Sinäkö puhuit äsken?, murtovaras kysyi papukaijalta. – Minä se olin, papukaija tunnusti. – Yritän vain varoittaa sinua.
Murtovaras rentoutui: – Varoittaa minua, kuka sinä oikein luulet olevasi. – Mooses, vastasi papukaija. – Mooses, murtovaras nauroi, – Minkälaiset ihmiset antavat papukaijalleen nimeksi Mooses? – Sellaiset, jotka antavat rotweilerilleen nimeksi Jeesus, vastasi papukaija
Keski-ikäinen motoristi ajoi moottoritien suoralla huomattavaa ylinopeutta. Äkkiä kypärän visiiriin törmäsi pikkulintu. Mies näki sivupeilistä kuinka lintu jäi lojumaan tienposkeen. Omatunto ylinopeudesta kolkuttaen hän käänsi pyörän ja laittoi tajuttoman, mutta elävän, peipposeksi osoittautuneen linnun ajopukunsa sisälle.
Kotona mies pani peipposen toipumaan kanarialinnun häkkiin, kiikutti sinne vielä pienen palan leipää ja raikasta vettä. Häkki sattui olemaan sopivasti tyhjillään koska kanarialintu oli kuollut edellisviikolla. Aamuyöstä peipponen heräsi, ravisteli höyhenpukuaan ja katseli ympärilleen. Se näki veden ja leivän sekä kalterit ympärillä. Peippo painoi päänsä kaltereita vasten ja mumisi itsekseen: ”Voi itku, minä taisin tappaa sen motoristin…”