Lammas ja leijona menivät baariin. Minulle päivän lounas ja hänelle vissy, lammas tilasi, Eikö ystävälläsi ole nälkä? tarjoilija kysyi. Liikkuisinko minä silloin hänen seurassaan? lammas naurahti.
Paikallisella joella oli kerran kalastajilla huono päivä. Kukaan ei saanut mitään, paitsi muuan mies, joka veti joesta lohen toisensa perään. Muut tulivat lopulta kateellisina kysymään: – Mitä syöttiä sinä oikein käytät?
Menestyksekäs kalamies näytti vaivautuneelta, kun hän selitti: – Tuota noin… Minä olen nähkääs ammatiltani lääkäri ja olen huomannut, että nielurisat ovat syöttinä mitä parhaat.
Seuraavana päivänä kaikilla oli taas yhtä huono kalaonni. Ainoa joka veti lohia yhtenään, oli uusi kalamies, joka oli tullut etelään matkustaneen lääkärin tilalle. Jälleen muut menivät kysymään, mitä menestyksekäs kalastaja käytti syöttinä. Hieman hämillään tämä vastasi: – Umpisuolen pätkiä. Katsokaas, kun minä olen lääkäri ja olen huomannut, että umpisuolenpätkät ovat mainioita syöttejä.
Kolmantena päivänä ainoa, joka sai kalaa, oli uusi mies, joka uisteli joella. Kun hän vene lohien painosta uppoamaisillaan souti rantaan, olivat muut kalamiehet vastassa. Yksi heistä totesi: – Te varmaan olette lääkäri? – Ei. Olen Turun juutalaisseurakunnan rabbi. Kuinka niin?
Lauri istui parhaan ystävänsä Toivon kanssa puiston penkillä. Aatteleppa me ihmiset ollaan ehkä niitä entisiä mammutteja, totesi Lauri. Millä perusteella? kysyi Toivo. Sillä, että nykyäänkin ihmiset ovat joko kasvis tai sekasyöjiä. Juostaan ja kävellään pitkin poikin. Naisista puhumattakaan: Ulkonäkö heillä nykyäänkin on 20 vuodessa muuttunut paljon. Talven alla samanlainen turkki päällä. Sekä samanlaisia sileitä karvoja löytyy alapäästä kuin heidän aikaansakin, totesi Lauri.
Kello löi kaksitoista keskiyöllä. Eräs mies käveli pimeällä kadulla. Pimeän kadun varrella oli pimeä portti. Pimeän portin takana oli pimeä piha. Pimeällä pimeällä pihalla oli pimeä pimeä käytävä ja pimeän käytävän päässä oli pimeä pimeä talo. Tämä mies avasi pimeän pimeän portin, käveli pimeän pihan poikki pimeää pimeää käytävää pitkin pimeän talon ovelle ja avasi sen. Ovi narahti, veitsi kilahti, kuuluu huuto: – Äiti, tuo potta!