Keski-ikäinen motoristi ajoi moottoritien suoralla huomattavaa ylinopeutta. Äkkiä kypärän visiiriin törmäsi pikkulintu. Mies näki sivupeilistä kuinka lintu jäi lojumaan tienposkeen. Omatunto ylinopeudesta kolkuttaen hän käänsi pyörän ja laittoi tajuttoman, mutta elävän, peipposeksi osoittautuneen linnun ajopukunsa sisälle.
Kotona mies pani peipposen toipumaan kanarialinnun häkkiin, kiikutti sinne vielä pienen palan leipää ja raikasta vettä. Häkki sattui olemaan sopivasti tyhjillään koska kanarialintu oli kuollut edellisviikolla. Aamuyöstä peipponen heräsi, ravisteli höyhenpukuaan ja katseli ympärilleen. Se näki veden ja leivän sekä kalterit ympärillä. Peippo painoi päänsä kaltereita vasten ja mumisi itsekseen: ”Voi itku, minä taisin tappaa sen motoristin…”
Nainen käveli apteekkiin ja pyysi miesapteekkarilta syanidia ja nopeasti.
Myyjä luonnollisesti huolestui moisesta pyynnöstä ja kysyi:
”Miksi ihmeessä te tarvitsette syanidia?”
Nainen selitti, että hän tarvitsi sitä myrkyttääkseen miehensä. Apteekkarin silmät levisivät ja hän sanoi: ”En minä voi antaa teille syanidia miehenne tappamiseen! Se on vastoin lakia! Menettäisin lupani ja joutuisimme molemmat vankilaan! Ei missään nimessä – en voi myydä teille syanidia!”
Nainen kaivoi laukkuaan ja veti esiin valokuvan, jossa hänen miehensä oli sängyssä apteekkarin vaimon kanssa. Apteekkari katsoi kuvaa ja vastasi: ”Miksette heti sanonut, että teillä on resepti.”