Lauantaiaamuna nousin aikaisin, pukeuduin hiljaa, tein eväät ja siirryin hiljaa autotalliin. Otin moottoripyöräni ulos tallista havaitakseni, että satoi kaatamalla. Ulkona oli täysi myrsky ja niinpä ajoin takaisin talliin. Avasin radion ja sain kuulla että sää olisi viheliäinen koko päivän. Menin takaisin sisälle, riisuiduin hiljaa ja menin sänkyyn. Painauduin vaimoni selkää vasten ihan toisissa meiningeissä ja kuiskasin: ”Ulkona on karsee sää.” Rakas vaimoni jo kahdenkymmenen vuoden ajalta kuiskasi unisena: ”Voitko uskoa, että mun idiootti aviomies on moottoripyöräilemässä siinä ilmassa?
Alaikäinen Liisa tuli raskaaksi ja epäilykset kohdistuivat paikalliseen jääkiekkojoukkueeseen. Koko porukka sai kutsun testeihin. Ensimmäinen pelaajista meni hermostuneena laboratorioon, mutta hän palasi sieltä pian hymyssä suin odotushuoneeseen: – Ei mitään hätää, kaverit. Ei ne tajua mitään näistä hommista. Ne ottivat näytteen sormenpäästä.
Kerttu luki naistenlehdestä vuosihoroskooppia ja tokaisi anopilleen: – Ajatella, jos sinä olisit syntynyt pari päivää myöhemmin, olisit ystävällinen, antelias ja huumorintajuinenkin.
Isoäiti täytti sata vuotta, ja vaikka älyllisesti olikin hyvässä kunnossa, liikkuminen ja puhuminen tuottivat ongelmia ja hän joutui kommunikoimaan viestejä kirjoittamalla. Syntymäpäiväjuhlaa vietettiin näyttävästi puutarhassa grillijuhlan merkeissä ja hyväntuulinen mummu istui pyörätuolissaan. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi kuitenkin kallistua istuimellaan vasemmalle. Sukulaiset auttoivat mummun suoraan ja ahtoivat tyynyjä tämän vasemmalle puolelle. Eipä aikaakaan, kun teräsmuori alkoi kallistua oikealle ja auttajat kiirehtivät taas tilkkimään tyynyillä istuimen oikeaa puolta. Seurauksena muori alkoi kallistua voimakkaasti eteenpäin. Eivät keksineet sukulaiset muuta kuin köyttää vanhuksen tiukasti pyörätuolin selkänojaan. Paikalle saapui tyttärentytär, joka ensimmäiseksi riensi onnittelemaan päivänsankaria. – Heippa, mummu! Näytätpä virkeältä. Onko sinusta pidetty hyvää huolta täällä? hän kysyi. Isoäiti kaivoi kynän ja paperin esiin ja kirjoitti: ”Eivät p*rkeleet anna pierrä rauhassa!
Tutkimusmatkailija oli jäänyt viidakossa alkuasukasheimon vangiksi. Heimon johtaja saapui kiinni sidotun tutkimusmatkailijan luokse ja kysyi painokkaasti: ”Death or Wamba?”
Tutkimusmatkailija mietti, että ei hän halua kuolla, joten hän vastasi ”Wamba”. Heimon johtaja nyökkäsi ja hetken kuluttua kaikki heimon miehet asettuivat jonoon tutkimusmatkailijan lähelle, ja aloittivat vuorollaan panemaan tätä p*rseeseen.
Seuraavana päivänä tutkimusmatkailija virui sidottuna, tuntikausia edellispäivänä jatkuneen sietämättömän raiskaamisen jäljiltä, kun heimon johtaja saapui jälleen miehen luokse ja kysyi: ”Death or Wamba?”
Tutkimusmatkailija ei tässä kohtaa nähnyt enää mitään toivoa tilanteessaan, joten hän valitsi alistuneena kuoleman. Heimon johtaja nyökkäsi, kääntyi heimonsa puoleen ja julisti kuuluvasti: ”Death by Wamba!”