Paikallisella joella oli kerran kalastajilla huono päivä. Kukaan ei saanut mitään, paitsi muuan mies, joka veti joesta lohen toisensa perään. Muut tulivat lopulta kateellisina kysymään: – Mitä syöttiä sinä oikein käytät?
Menestyksekäs kalamies näytti vaivautuneelta, kun hän selitti: – Tuota noin… Minä olen nähkääs ammatiltani lääkäri ja olen huomannut, että nielurisat ovat syöttinä mitä parhaat.
Seuraavana päivänä kaikilla oli taas yhtä huono kalaonni. Ainoa joka veti lohia yhtenään, oli uusi kalamies, joka oli tullut etelään matkustaneen lääkärin tilalle. Jälleen muut menivät kysymään, mitä menestyksekäs kalastaja käytti syöttinä. Hieman hämillään tämä vastasi: – Umpisuolen pätkiä. Katsokaas, kun minä olen lääkäri ja olen huomannut, että umpisuolenpätkät ovat mainioita syöttejä.
Kolmantena päivänä ainoa, joka sai kalaa, oli uusi mies, joka uisteli joella. Kun hän vene lohien painosta uppoamaisillaan souti rantaan, olivat muut kalamiehet vastassa. Yksi heistä totesi: – Te varmaan olette lääkäri? – Ei. Olen Turun juutalaisseurakunnan rabbi. Kuinka niin?
Tanja istui kyläkaupan rappusilla ja putsaili pudottamastaan tikkukaramellista roskia. Tuli siihen sitten kirkkoherra ja katseltuaan hetken aikaa Tanjan tekemisiä hän kysyi: ”Onkos Tanjan namussa karvoja?” Johon Tanja: ”Ei tietenkään, mähän olen vasta kahdeksan.”