Pikku-Kallella oli paha tapa liukua yläkerran portaiden kaidetta alas. Pikku-Kallen isä ei pitänyt siitä ja kun puhuttelu ei auttanut, isä hakkasi naulan pystyyn kauteen älä päähän. Kalle äkkiä naulan ja liukuilu loppui siihen.
Viikon päästä Rauno-setä tuli kyläilemään. Rauno piti Kallen kanssa leikkimistä ja vanhan tavan mukaan liukui reidet auki alas kaidetta. Karjahduksen, monen OUH-valituksen ja noin 50:n kirosanan jälkeen Kalle kysyi: -Rauno-setä, kuinka kävi? -Öööö…, sano tädiksi vaan.
Mies käveli polkua pitkin ja näki ojassa vanhan öljylampun. Taikauskoinen kun oli, niin hän hieroi hieman lamppua ja kuinkas ollakkaan, henkihän se sieltä tuli ja antoi miehelle vain yhden toiveen. Mies oli jo kauan harmitellut Karjalan aluetta, jonka Venäjä oli vienyt Suomelta. Hänpä toivoi, että Karjala palautetaan takaisin Suomelle ja näytti karttaa hengelle. Henki sanoi, että vaikka hän hyvä onkin, niin hän ei pysty maantieteellisiin juttuihin vaikuttamaan ollenkaan, koska ne ovat mahdottomia jopa hengille. Niinpä hän pyysi miestä toivomaan jotain muuta. Mies mietti vähän aikaa ja sanoi: ”Perus porilainen kun olen, niin olen aina halunnut Porin Ässien voittavan jääkiekon Suomen mestaruuden!” Henki meni hiljaiseksi ja sanoi: ”Annapas sitä karttaa nyt vielä tänne!”