Eräs moottoripyörämies kuoli. Hänen Hondansa oli ollut hänelle kaikki kaikessa. Taivaan portilla hän kysyi Pietarilta,
että saisiko hän ottaa hondansa taivaaseen. Pietari vastasi että tässä Firmassa kenelläkään ei ole etuoikeuksia.
Hondamies tyytyi kohtaloonsa ja asteli portista sisään. Eräänä päivänä hän oli kävelylyllä ja näki kaukaisuudesta lähestyvän jotain. Hän odotti ja kohta hänen ohitseen pyyhälsi Harley Davidsson, jota ajoi pitkätukkainen mies aurinkolasit silmillä ja parta hulmuten.
Asiasta siuvaantunut hondamies juoksi Pietarin luokse ja kysyi, että miksi tuo yksi kaveri saa jaa moottoripyörällä vaikka juuri sanoit ettei kenelläkään ole etuoikeuksia!!?? Pietari vastasi, että niin niin, mutta hän on omistajan poika…
Pieni vanha rouva käveli kadulla raahaten kahta suurta jätesäkkiä. Yksi pusseista repeytyi ja silloin tällöin 20 euron seteli putosi jalkakäytävälle. Tämän huomattuaan poliisi pysäytti hänet ja sanoi: – Rouva, tuosta pussista putoaa 20 euron seteleitä. Pieni vanha rouva sanoi: – Niinkö? Minun on parasta mennä takaisinpäin, että löydän kaikki tippuneet. Kiitos, että kerroit minulle! Poliisi jatkaa: – No no, eipä kiirehditä niin nopeasti. Mistä sait kaikki nuo rahat? Ethän vain sinä varastanut niitä, ethän? Vanha rouva sanoi: – Voi ei ei… Kuulehan, juttu on niin, että takapihani on aivan golfkentän vieressä. Monesti miesgolfaajat tulevat ja pissaavat aidassani olevasta pienestä aukosta suoraan kukkapenkkiini. Poliisi raapii ihmeissään päätään. Rouva jatkaa: – Ensi se todella kiukutti ja ärsytti minua. Tappaa kukat, ajattelin. Sitten mieleeni juolahti ajatus, miksi en voisi hyötyä tästä? Joten nyt seison usein aidan takana sen aukon luona, hiljaa puutarhasaksien kanssa. Joka kerta kun joku pistää miehisyytensä aidan aukon läpi, yllätän hänet ja tartun hanskoilla kiinni miehen värkkiin ja sanon: ”Kuulehan, pelin henki on nyt tämä! Se on joko 20 euroa tai leikkaan miehisyytesi poikki!” Poliisi sanoo nauraen: – Vai semmoinen juttu… Muuten, mitä tuossa toisessa pussissa sitten on? Vanha rouva vastaa: – No, siinäpä se. Kaikki eivät maksa…