Mies karkasi vankilasta, jossa oli lusinut viisitoista vuotta. Hän murtautui taloon ja etsi sieltä rahaa ja aseita, mutta löysi vain avioparin nukkumassa. Vankikarkuri kiskoi miehen vuoteesta ja sitoi hänet tuoliin. Sitten hän sitoi naisen sänkyyn, suuteli häntä kaulaan ja meni vessaan.
Vankikarkurin ollessa vessassa mies sanoi vaimolleen: ”Tuo mies on karannut vankilasta! Hän ei varmaan ole nähnyt naista pitkään aikaan. Huomasin miten hän suuteli sinua kaulaan. Jos hän haluaa seksiä, älä vastustele. Mies on varmasti vaarallinen. Ole reipas kultaseni! Minä rakastan sinua.”
Vaimo vastasi: ”Ei hän suudellut minua kaulaan. Hän kertoi olevansa h*mo ja kysyi onko meillä vaseliinia. Sanoin, että sitä on vessassa. Ole reipas kultaseni! Minäkin rakastan sinua!”
Oli terveystiedon tunti. Viljami kuunteli opetusta. Opettaja kertoi, mitä hänen sukuelimistään löytyi. Viljami ei ollut koskaan aiemmin kuullut mitään vastavaa. Opettaja kertoi, että siinä ei ole mitään hävettävää, minkä kokoinen se on. Tunnin jälkeen Viljamilla oli kuvaamataidon tunti ja opettaja käski piirtämään suuren tornin. Viljami kysyi ”onko koolla väliä?” Ja opettaja vastasi ”ei ole, kunhan se näyttää oikealta. Niimpä Viljami alkoi piirtää oikein pitkää ja näyttävää penistä!
Mitä eroa on kuninkaalla tai kuningattarella ja presidentillä? opettaja kysyi. Petra viittasi: Kuninkaan tai kuningattaren täytyy olla isänsä tai äitinsä lapsi, mutta presidentin ei!
Nimimerkki: Risto-Juhani Lähde: Vitsi on julkaistu Seiska.fi
Pari turistia oli tutustumassa Pariisiin. Äkkiä he seisoivat erään pienen ravintolan edessä ja lukivat kyltistä seuraavan tekstin: ”Täällä saatte mitä tahansa toivomaanne ruokalajia.”
Koemielessä ryhmä astui ravintolaan ja jokainen esitti jonkin erikoisen toiveen: kengurupaistia tai käärmeenselkää tai antiloopinkieltä. Hetkisen kuluttua oli tarjoilija tuonut pöytään kaikki pyydetyt ruokalajit. Silloin eräs turisteista kutsui hänet luokseen.
”Eikö Teillä koskaan ole ollut vaikeuksia täyttää kaikkia omituisia pyyntöjä?” ”Kyllä toki, yhden kerran”, sanoi tarjoilija, ”noin 20 vuotta sitten, muistan sen vielä hyvin. Meillä oli vieras, joka tilasi eunukinmunia paahtoleivällä. Mutta juuri sinä päivänä meiltä oli paahtoleipä aivan lopussa.”