– Anoppini on maailman rumin ihminen, Erkka ylisti. Muut olivat epäileviä ja sanoivat: – Etköhän hieman liioittele. Erkka vastasi: – Kyllä poijjaat se paikkansa pitää. Kun anoppi oli viime kesänä pellolla mansikoita keräämässä, rastaat toivat takaisin nekin mansikat, jotka olivat toissa kesänä varastaneet.
Mies konttasi ravintolan lattialla. Tarjoilija riensi paikalle ja kysyi että onko jokin hätänä. Mies sanoi etsivänsä pientä harmaata palloa, johon tarjoilija ehdotti, että hän voisi auttaa löytämään sen. Mies vastasi: Ei tarvitse, voin kaivaa nenästäni uuden.
Elipä ennen, kauan sitten, vanha eukko pienessä mökissä Kummitusvuorella. Joka ilta kun hän meni maata, valot sammuivat itsestään ja ikkunat aukenivat naristen ja tuuli puhalsi sisälle. Ja tätä menoa jatkui monta vuotta. Arvaa kuka se kummitus oli? SINÄ!
Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi: -Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa! -No, oliko teillä äidinkieltä? Isä kysyi. Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen! Pikku-Kalle vastasi.