Mielisairasvitsit

– Lääkärini syytti minua vainoharhaiseksi.
– Sanoiko hän niin?
– Ei, mutta ymmärsin sen rivien välistä.

Miksi paloittelumurhaaja meni lääkäriin?
– Hän oli alkanut nähdä kaiken kahtena

Luulosairaus on ainoa sairaus, jota minulla ei ole.

Mikä on luulosairauden pahin muoto?
– Luulosairas luulee olevansa kuollut.

Hullut tapasivat.
”Eilen minä huijasin VR:ää pahemman kerran!” toinen kehui ylpeänä.
”Älä, miten?”
”Ostin junalipun, mutta meninkin sitten jalan!”

Kaksi hullua kävelyllä.
”Hei, päästä mut keskelle!”

Olipa kerran hullu, joka anoi hoitajalta vapaata 2 viikkoa, että saisi
kirjoittaa omaa kirjaansa. No hoitaja suostui tähän ja antoi vapaata.
Vapaiden jälkeen hullu toi kirjan joka oli jopa 500 sivua pitkä.

Hoitajan ilahtui ja antoi hullulle lisävapaata. Illalla hoitaja rupesi lukemaan
kirjaa jonka nimi oli ”yksinäinen ratsastaja ratsastaja”. Hoitaja avasi kirjan ja
jokaisella sivulla luki ”kopotikopotikopotikopoti…”.

Hullujenhuoneelle saapui uusi potilas. Miehellä oli mukanaan euron kolikko ja tussi,
koska hoitajien mielestä hän ei voinut vahingoittaa ketään niillä, niin mies sai
pitää tavaransa. Seuraavana päivänä hullujen huoneen lattiaan oli piirretty viiva ja mies sanoi:
se joka sukeltaa viivan alitse saa euron…

Hullujenhuoneelle oltiin saatu uima-allas.
Hullut hyppivät sinne kerroksista, kuka viidestä metristä, kuka kymmenestä.Reportteri kysyi, että onko hauskaa?
Eräs hulluista vastasi: ”On, mutta ensi viikolla on vielä hauskempaa,
kun altaaseen saadaan vettä.”

…

Myöhemmin, kun altaassa oli jo vesi, neljä hullua oli altaan äärellä.
Kolme onki, yksi myhäili. Hoitaja huomasi tilanteen ja päätti
myöntää myhäilevälle lomaa, kun tämä jo tajusi, ettei altaasta saa kalaa.
Terapia oli varmaan tepsinyt.

Lomalle lähtiessään ”edistynyt” potilas tokaisi:
– Ai että minua hymyilytti heidän avuton kalastelunsa.

Johon hoitaja: Terävää.
Johon potilas: Kalathan ovat tietysti katiskassani, joka on altaassa.

Niin, onhan teillä ongelmia, psykiatri jutteli mielisairaalassa hullulle.
– Mutta moni on selvinnyt paljon suuremmistakin vaikeuksista. Kerron esimerkin.
Viime sunnuntaina näin liikenneonnettomuuden
– moottoripyöräilijä törmäsi autoon. Häneltä irtosi pää kokonaan,
mutta hänpä otti sen kainaloonsa ja käveli uudenkadun apteekkiin ostamaan laastaria,
jolla hän kiinnitti pään takaisin paikoilleen.
No, mikäs teitä naurattaa?
– Älkäähän hyvä tohtori yrittäkö narrata. Uudenkadun apteekki ei päivystänyt viime sunnuntaina!

Urho Kekkonen oli aikoinaan adjutanttinsa kanssa tutustumassa mielisairaalaan. Osaston lääkäri esitteli paikkoja. Käytävällä vastaan tuli mies, lääkäri esittelee Kekkoselle, tässä meillä meidän tietäjä joka katsoessaan vastaantulijaa pystyy kertomaan mitä kyseinen henkilö tekee työkseen. Kekkonen miehelle, kertokaapa mitä me teemme. Mies tapittaa Kekkosta ja adjutanttia vähän aikaa ja sanoo sitten, tämä on helppo, tämä toinen on leijonan kesyttäjä, ainakin kaksi leijonaa on näköjään kesyttänyt ja silloin tämä kaljupää on sirkuksen johtaja. Kierros jatkui ja ulko-ovella Kekkonen sanoo lähtiessään lääkärille, kyllähän minä oikeastaan jonkinlaista sirkusta johdankin.

Nimimerkki: Rantakippari.
Lähde: Olen itse tämän keksinyt.

Pena meni lääkäriin:
– Minulla on ongelma. Luulen olevani Jumala.

Lääkäri:
– Okei. Miksi, mistä kaikki alkoi?

– No, alussa minä loin taivaan ja maan . . .

Lähde: Hirvelaniklas_, IG

Mielisairaalassa otetut kuvat onnistuivat, vaikka joukossa oli muutama tärähtänyt.

Kaksi hullua käveli mielisairaalan pihalla. Kesken kaiken käyskentelyn he huomasivat oudon läjän maassa, ja pysähtyivät tutkimaan tarkemmin sitä. Aikansa mietittyään toinen työnsi sormensa siihen, ja sen jälkeen maistoi sitä:
– Kyllä se p*sk** on, sanoi kahjo.
– No olipas hyvä kun ei astuttu siihen, sanoi toinen.

Mielisairaalassa oli potilas, joka veti tiiliskiveä narussa perässään. Hän kutsui sitä Mikeksi, silitteli sitä ja antoi sille ruokaa. Yöllä hän peitteli tiiliskiven vuoteeseen ja kohteli sitä kaikin tavoin hyvin. Kerran lääkäri päätti, että kaikki vähänkään selväjärkiset potilaat päästettäisiin kotiin. Lääkäri kysyi:

– Mitenkäs Mike tänään jaksaa.
– Kumpi meistä mahtaa tarvita hoitoa, potilas tokaisi.
– Kyllä kai hullumpikin näkee, että tämä on pelkkä tiiliskivi.

Häkeltynyt ylilääkäri lähetti potilaan ulos sairaalasta. Sairaalan portin ulkopuolella hän taputti tiiliskiveä ja sanoi:

– Kiitos Mike, kun olit hiljaa. En olisi takuulla päässyt ulos, jos ylilääkäri olisi huomannut, että olin tuonut sairaalaan koiran.