Tapahtui Kuopiolaisessa hampurilaisravintolassa… – Ja mitäs teille? – Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä. – Tarkoitan siis, mitä te syötte? – Purkkoo, tästä on kyllä jo maku männy. – Mutta mitä te tilaatte nyt? – Savon Sanomii ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottasin hampurilaesen. – Selvä. Ja minkähän hampurilaisen? – No eikös se ou se systteemi, jossa on pihivi ja kaks kuorta. Pitäishän se teijän tiällä tiettee. – Syötkö täällä? – Sillon tällön harvakseltaan. – Öh… siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä? – Purkkoo vuan eilleen, mutta maku, se on kyllä jo männy. – Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan? – Kah, jos se vuan tahtoo. – Siis otatko mukaan? – Tule vuan jos halluut. – Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä? – Onko siellä tilloo? Uattelin kyllä että tuolla pöyvässä… – Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet? – Jos ne vuan mahtuu, vähä kyllä eppäilen. – Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita? – Joo… mutta kanelin suap jättee poikkeen. – Eipä sitä kyllä yleensä… no, kaikkia muita saa siis panna? – No sehä olj muute aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkkee nyt vähäsen. – Voi helv**** teidän kanssa!! – Vai niin, jotta tällasta palvelluu. Taijanpa sitte jättee tilloomata ja hakkee torilta muikkukukon……..
Olli ja Seppo olivat golfaamassa. Olli ihmetteli, kun Sepon vyöllä keikkui 25-senttinen puinen juna.
”Mistä sinä tuon olet saanut”, kysyi Olli.
”Sain sen pullon hengeltäni”, Seppo vastasi.
”Juku, onko sinulla pullonhenki,” Olli kysyi.
”Jep, tässä se on bägissäni”, sanoi Seppo ja avasi pullon, jolloin henki pomppasi esiin.
”Terve sulle”, henki sanoi ja jatkoi: ”Jos olet isäntäni kaveri, voit toivoa jotain.”
Olli mietti hetken ja pyysi sitten, että kierroksen päätyttyä häntä odottaa viisi Bemaria klubitalon parkkipaikalla.
”Toteutuu”, sanoi henki ja livahti takaisin pulloon.
Olli koetti pelata loput reiät niin vähillä lyönneillä kuin mahdollista ja kiirehti 18. reiän jälkeen parkkipaikalle, jossa Lipponen, Tuomioja, Mönkäre, Kalliomäki ja Heinäluoma seisoivat.
”Mitä hittoa”, sanoi Olli, ”pyysin viisi Bemaria, enkä viittä demaria.”