Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”
Merikrotti kohtasi sinivalaan. Merikrotti tervehti: ”Heippa, mitäs valaskala”. Sinivalas tuohtui ja sanoi, ”Anteeksi nyt vaan, mutta minä en ole KALA. Minä olen nisäkäs”.
Merikrotti siihen että: ”no whatever, mennäänkö grillaamaan!”
Islamilainen saarnaaja Zakir Naik nousi Lontoossa taksiin ja sanoi taksinkuljettajille: – Veli, sammuta radio, sillä kuten Pyhä Koraani sanoo, en saa kuunnella musiikkia, koska Profeetan aikana ei ollut länsimaista musiikkia, joka on vääräuskoisten musiikkia. Taksikuski sulki kohteliaasti radion, pysäytti taksin ja avasi oven. Zakir kysyi häneltä: – Veli, mitä sinä teet? Taksinkuljettaja vastasi kohteliaasti: – Profeetan aikaan: ei ollut takseja, ei pommeja, moskeijoissa ei ollut puhujia huutamassa koko matkan, ei ollut itsemurhaiskuja. Joten turpa kiinni, mene ulos odottamaan kamelia.