Isoäiti täytti sata vuotta, ja vaikka älyllisesti olikin hyvässä kunnossa, liikkuminen ja puhuminen tuottivat ongelmia ja hän joutui kommunikoimaan viestejä kirjoittamalla. Syntymäpäiväjuhlaa vietettiin näyttävästi puutarhassa grillijuhlan merkeissä ja hyväntuulinen mummu istui pyörätuolissaan. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi kuitenkin kallistua istuimellaan vasemmalle. Sukulaiset auttoivat mummun suoraan ja ahtoivat tyynyjä tämän vasemmalle puolelle. Eipä aikaakaan, kun teräsmuori alkoi kallistua oikealle ja auttajat kiirehtivät taas tilkkimään tyynyillä istuimen oikeaa puolta. Seurauksena muori alkoi kallistua voimakkaasti eteenpäin. Eivät keksineet sukulaiset muuta kuin köyttää vanhuksen tiukasti pyörätuolin selkänojaan. Paikalle saapui tyttärentytär, joka ensimmäiseksi riensi onnittelemaan päivänsankaria. – Heippa, mummu! Näytätpä virkeältä. Onko sinusta pidetty hyvää huolta täällä? hän kysyi. Isoäiti kaivoi kynän ja paperin esiin ja kirjoitti: ”Eivät p*rkeleet anna pierrä rauhassa!
Pikku-Kalle meni kouluun ja opettaja kysyi: – Mikä sinun nimesi on? – En tiedä, Pikku-Kalle vastasi. – Saat läksyksi opetella oman nimesi, opettaja sanoi.
Pikku-Kalle meni kotiin ja kysyi veljeltään joka pelasi videopelejä: – Mikä minun nimeni on? – Haista home, veli sanoi.
Sitten Pikku-Kalle kysyi siskoltaan joka leikki barbeilla: – Mikä minun nimeni on? – Ahaa okei, Ahaa okei, sisko sanoi.
Seuraavaksi Pikku-Kalle kysyi isältään joka puhui puhelimessa: – Mikä minun nimeni on? – Talon perimmäisessä roskiksessa, isä sanoi.
Sitten Pikku-Kalle kysyi pikkuveljeltään joka leikki pikkuautoilla: – Mikä minun nimeni on? – Pienellä punaisella autolla, pikkuveli sanoi.
Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni kouluun ja opettaja kysyi? – Mikä sinun nimesi on? – Haista home, Pikku-Kalle vastasi. – Noin ei puhuta opettajalle. – Ahaa okei, ahaa okei. – Missä sinä muuten asut? – Talon perimmäisessä roskiksessa. – Millä sinä pääset sinne? – Pienellä punaisella autolla.