Rekkamies oli ollut pari viikkoa tien päällä ja silmissä kiilui jo tuleva tapaaminen tyttöystävän kanssa. Rekkamies pelkäsi vain, että olisi liian innokas ja hekumalliset hetket olisivat ohi liian nopeasti.
Pikku-Paavo istui Joulupukin polvella ja silloin Pikku-Paavo sanoi hetken kiemurreltuaan, että ”minua pissittää”.
Joulupukki katsoi hymyillen ja hieman toruvasti Pikku-Paavoa ja opasti tätä: ”Ei ole sopivaa sanoa minua pissittää, sano aina, että minua laulattaa”.
Joulupäivänä Pikku-Paavo meni mummon luo yökylään. Hän herätti yöllä mummon ja sanoi: ”Minua alkoi ihan kamalasti laulattamaan!”
Mummo soperteli unenpöpperöisenä: ”Kuulepas Pikku-Paavoseni, ei ole yöaikaan sopivaa kovalla äänellä laulaa.”
Silloin Pikku-Paavo jatkoi: ”Mutta rakas mummo, kun minua laulattaa ihan hirveästi!”
Silloinkos mummo kääntyi seinään päin makaamaan, niin että vain vähän päätä ja korvaa jäi näkymään ja heltyi sanomaan: ”No, hyvä on, mutta laulaa luikauta ihan hiljaa minun korvaani…