Venäjän entinen johtaja Boris Jeltsin kuuli, että Ponoi joella olisi isoja lohia nousussa. Tästä innostuneena hän soitti vanhalle kaverilleen Mr. Clintonille ja pyysi seurakseen joelle lohta kalastamaan. Clinton pakkasi vapansa, hyppäsi suihkukoneeseen ja lähti kohti kohti kalavesiä, tehden välilaskun Helsingissä, ja haki Presidentti Ahtisaaren matkaansa. Moskovassa Jeltsin oli seuruetta vastassa ja onnellisesti muutaman tunnin kuluttua suurmiehet olivat joella lohia narraamassa. Illan tullen hieno konjakki leiritulen äärellä sai Martin väsymään ja hän kömpi makuupussiin. Tulille jäänyt Jeltsin kysyi hiljaa Clintonilta: – Minkä takia sä ton Ahtisaaren tänne raahasit? Sullehan mä soitin. – Täh? Miten niin? sähän sanoit, että ota vaappuja mukaan.
Japanilainen ja lappalainen siemailivat tunturissa ystävyyden maljoja. Sekaisin heiteltiin niin sakea kuin votkaakin. Vaikka molemmat perusluonteeltaan rauhallisia ja kohteliaita ovatkin, jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille sukeutui riita, joka riistäytyi käsikähmäksi.
Japanilainen kumautti ensin. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi: – Mikä se oli? – Se oli karatelyönti, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kertoi.
Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi. – Mikä se oli? – Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kohteliaasti kertoi.
Kahina jatkui ja lappalaisenkin isku osui. Japsi heräsi kahden päivän päästä teholla ja kysyi: – Mikä se oli? – Hiacen tunkki. Sekin on sieltä teiltä päin, Lapin äijä valisti.